Eilinen päivä oli huomattavasti parempi lukuunottamatta niitä minulle niin tuttuja pikaraivareita kaatuneista esineistä tai pöydälle kasaantuneesta kissankarvasta. (En huuda kissalleni koskaan, piti tässäkin vain varalta ilmoittaa se.) En ainakaan muista suurempia ahdistuksen aiheita, ehkä siksi, että join muutaman lonkeron iltapäivän ja illan aikana ollakseni rentoutunut. Ostin kaupasta tarvikkeet piirakkaan ja lisäksi jääpalapusseja. Eräässä dokumentissa puhuttiin sellaisesta meditaatiotavasta, josssa otetaan jääpala käteen ja annetaan sen sulaa siinä. Niinä hetkinä, kun rajatilapersoonani haluaa riehua ja räyhätä. Ehkä ajan kanssa opin saamaan siitä muutakin, kuin märät, kylmät kädet.
Tänään on onneksi ohjelmaa, lähdemme katsomaan veljenpoikaani, minä ja Rakas. (nimenantokahvittelut) Juon aamukahvia ja suunnittelen pukeutuvani suht. arkisesti lukuunottamatta valkoista kauluspaitaa kultaisin niitein koristeltuna. Koen stressaantuneena paineita tällaisista, mutta näin viikonloppuna saa nukkua pitkään. Olen jännittynyt hyvässä mielessä, sillä toivon, että saisin tavata myös hieman kauempana asuvia sukulaisiani, ja samalla esitellä heille Rakkaani. Kissan veteen heittämistä e-pillereistä huolimatta päiväni on alkamassa hyvin, toivottavasti tämä olisi taas yksi niistä hyvistä päivistä, kun "kaikki on helvetin hyvin ja olen taivaissa".
En jostain syystä saa mitään irti "tasaisista oloista", sillä siloin epäilen, että alan taas kiukuttelemaan tai muuta sellaista. Silloin yleensä olotilani laskee pahimmaksi, ehkä siksi, että ajattelen liikaa. Se on minun suurin ongelmani; ajattelen liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti