Ahdistaa ja aloittaisinko sittenkin...

Joo. Ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan, kiitos koulun ja stressin. Klassiset syyt.

Kuitenkin on tässä tapahtunut taas ilman lääkkeitä kaikenlaista ei niin ikävää mutta siinä välissä kaikkea mukavaakin. Edelleen olen lääkkeittä ja pelkään aloittaakaan. Pelkään silti itseni puolesta 24/7 sillä impulsiivinen käytökseni aiheuttaa minulle taloudellistakin epävakautta. Pelkään myös muiden puolesta, miten paljjon pahaa aiheutan käytökselläni ja luojan kiitos minulla on se psykiatrin aika tänään!

Olen ensinnäkin mennyt ostamaan helvetisti tupakkaa, juonut vitutukseen useammin kuin laki sallii, olen ollut helvetin ilkeä ja vaikea ihminen, ajan  rakkaat luotani.

ENKÄ OSAA HALLITA SITÄ

Olen kai itsekäs kun kieltäydyin lääkkeistä, jotka tosissaan toimivat minulla. Seksikö on sitten oikeasti tärkeämpää kuin mieleni? Olen tullut harkitsevaisemmaksi ja haluaisin apua tähän. En enää jaksa tätä helvetin tuskaista elämää itseni kanssa!

En tunnista itseäni peilistä. Tekisi mieli itkeä ja heittäytyä draamakuningattarena sänkyyn itkemään niin, että joku tulee ja pelastaa minut sieltä. Kun minua ahdistaa niin paljon omat ajatukseni ja hylätyksi tulemisen pelkoni, että käyttäydyin maanisesti. Olen vaikea, myönnän sen. Olen se syy kaikkeen paskaan, tiedän ja myönnän sen avoimesti ja tänään psykiatrilla aion ilmaista miten helvetin ahdistunut oikeasti olen ja lääkitys on minulle pakollinen sillä muuten ajaudun impulsiivisuuteni varassa vaaraan.

Olo helpotti

Aah! Kävin äsken juoksemassa 4km lenkin ja olo on taas hyvä.

Aamulla olin todella pahalla päällä, itkeskelin ja olin muutenkin kärttyisä. Selvisin päivästä onneksi huumorin ja itseironian avulla. Itsetunto kohenee heti, kun käy juoksemassa. Kivut katoaa ja kalorit kuluu.



Näin ne mielialat taas heittelee, tärkeintä, että nyt on hyvä olla.

Vesisateella juokseminen on parasta, mitä tiedän. Tämä hiilarivajaus on alkanut hyvin, ja näin jatkukoonkin. Seuraavaksi rooibos-teetä.

Laihdutusta

Minulla on taas tämä painokriisi käynnissä. Jatkuvaa peilillä ravaamista, läskien mittaamista ja eri kulmista katsomista. Ei tämän näkösenä voi mennä rannalle!
Vatsa on saatava litteäksi ennen kesää, enkä tiedä miten ehdin. Suunnittelin silti seuraavaa.

• Juon paljon vettä
• Syön vähemmän!!!
• Juoksen ja treenaan useammin
• EI POIKKEUKSIA MISSÄÄN RUOISSA - Hiilihydraatit pois!

Pakko varmaan kirjoittaa joka paikkaan itselle muistutuslappuja. Olen niin ahdistunut peilin edessä, että en kestä! Miksei läskit vain KATOA itsestään? Kuntosalisopimuksen käyn purkamassa, sillä minulla ei ollut varaa käydä siellä (jäisi kuukkaudessa vain 50 euroa rahaa käteen). Sitäpaitsi kuntosalin pitäjä sanoi, että minulla on ylipainoa, un yritin purkaa viime kerralla sopimuksen. Ehkä siitä asti olen vielä entistä enemmän tarkkaillut itseäni ja tänä aamuna vaatteiden sovitus on vielä kesken. Eihän siihen ole kulunutkaan kun 4 tuntia sovittaa. Läski mikä läski. Ei ne mihkään katoa. :(

Miten edes KEHTAAN syödä mitään pizzoja tai muuta. Miten KEHTAAN ostaa jäätelön tai ottaa riisiä ruoan lisukkeeksi? Nyt se loppuu ja ankara dieetti jatkuu jälleen. 

Mielialani on ollut ailahtelevainen, johtuen kai PMS:stä. Toisaalta olen ollut myös masentuneempi ja negatiivisempi. En ole syönyt lääkkeitä enkä aio. Lääkärini ja psykiatrini tietävät nyt tämän. Terapiasta ei ole ollut oikein hyötyä viime aikoina. Olen alkanut ahdistumaan asioista enemmän.  Olen myös sortunut tupakkaan ja alkoholiin normaalia useammin, kaappi on täynnä tupakkaa ja lonkeroa, mikä on nyt ehdottomasti pannassa tämän laihdutuksen vuoksi.

Minäkuvani ei ole enää normaali. Tälläkin hetkellä tekisi mieli polttaa tupakkaa, mutta jos sen teen, vihaan itseäni entistä enemmän. Toisaalta ajatukseni ovat ristiriidassa ja vituttaa mennä kouluun, jossa on sosiaalisia tilanteita. Pitäisi taas olla niin helvetin puhelias ja iloinen. Mitä en edes ole, mutta heti jos olen hiljjaa, siitä tulee iso numero. "miks oot hiljaa kokoajan"
Ihan kuin en saisi. Vituttaa kaikki kysymykset. Haluan olla rauhassa. Haluaisin skipata ruokailunkin, mutta sitten päätyisin illalla vain ahmimaan. Enkä osaa kontrolloida itseäni kovin hyvin. Jos Rakas olisi tässä, söisin vähemmän enkä kehtaisi ahmia tai syödä pizzaa. Söisin aliravitusti ja olisin laiha.

Melkein kaipaan sitä, kun olin pyörtymäisilläni kesällä aliravitsemuksen vuoksi. Verenpaineeni oli kuulemma alhainen. Minulla on ikävä sitä tyhjää oloa.