Joo. Ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan, kiitos koulun ja stressin. Klassiset syyt.
Kuitenkin on tässä tapahtunut taas ilman lääkkeitä kaikenlaista ei niin ikävää mutta siinä välissä kaikkea mukavaakin. Edelleen olen lääkkeittä ja pelkään aloittaakaan. Pelkään silti itseni puolesta 24/7 sillä impulsiivinen käytökseni aiheuttaa minulle taloudellistakin epävakautta. Pelkään myös muiden puolesta, miten paljjon pahaa aiheutan käytökselläni ja luojan kiitos minulla on se psykiatrin aika tänään!
Olen ensinnäkin mennyt ostamaan helvetisti tupakkaa, juonut vitutukseen useammin kuin laki sallii, olen ollut helvetin ilkeä ja vaikea ihminen, ajan rakkaat luotani.
ENKÄ OSAA HALLITA SITÄ
Olen kai itsekäs kun kieltäydyin lääkkeistä, jotka tosissaan toimivat minulla. Seksikö on sitten oikeasti tärkeämpää kuin mieleni? Olen tullut harkitsevaisemmaksi ja haluaisin apua tähän. En enää jaksa tätä helvetin tuskaista elämää itseni kanssa!
En tunnista itseäni peilistä. Tekisi mieli itkeä ja heittäytyä draamakuningattarena sänkyyn itkemään niin, että joku tulee ja pelastaa minut sieltä. Kun minua ahdistaa niin paljon omat ajatukseni ja hylätyksi tulemisen pelkoni, että käyttäydyin maanisesti. Olen vaikea, myönnän sen. Olen se syy kaikkeen paskaan, tiedän ja myönnän sen avoimesti ja tänään psykiatrilla aion ilmaista miten helvetin ahdistunut oikeasti olen ja lääkitys on minulle pakollinen sillä muuten ajaudun impulsiivisuuteni varassa vaaraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti