Laihdutusta

Minulla on taas tämä painokriisi käynnissä. Jatkuvaa peilillä ravaamista, läskien mittaamista ja eri kulmista katsomista. Ei tämän näkösenä voi mennä rannalle!
Vatsa on saatava litteäksi ennen kesää, enkä tiedä miten ehdin. Suunnittelin silti seuraavaa.

• Juon paljon vettä
• Syön vähemmän!!!
• Juoksen ja treenaan useammin
• EI POIKKEUKSIA MISSÄÄN RUOISSA - Hiilihydraatit pois!

Pakko varmaan kirjoittaa joka paikkaan itselle muistutuslappuja. Olen niin ahdistunut peilin edessä, että en kestä! Miksei läskit vain KATOA itsestään? Kuntosalisopimuksen käyn purkamassa, sillä minulla ei ollut varaa käydä siellä (jäisi kuukkaudessa vain 50 euroa rahaa käteen). Sitäpaitsi kuntosalin pitäjä sanoi, että minulla on ylipainoa, un yritin purkaa viime kerralla sopimuksen. Ehkä siitä asti olen vielä entistä enemmän tarkkaillut itseäni ja tänä aamuna vaatteiden sovitus on vielä kesken. Eihän siihen ole kulunutkaan kun 4 tuntia sovittaa. Läski mikä läski. Ei ne mihkään katoa. :(

Miten edes KEHTAAN syödä mitään pizzoja tai muuta. Miten KEHTAAN ostaa jäätelön tai ottaa riisiä ruoan lisukkeeksi? Nyt se loppuu ja ankara dieetti jatkuu jälleen. 

Mielialani on ollut ailahtelevainen, johtuen kai PMS:stä. Toisaalta olen ollut myös masentuneempi ja negatiivisempi. En ole syönyt lääkkeitä enkä aio. Lääkärini ja psykiatrini tietävät nyt tämän. Terapiasta ei ole ollut oikein hyötyä viime aikoina. Olen alkanut ahdistumaan asioista enemmän.  Olen myös sortunut tupakkaan ja alkoholiin normaalia useammin, kaappi on täynnä tupakkaa ja lonkeroa, mikä on nyt ehdottomasti pannassa tämän laihdutuksen vuoksi.

Minäkuvani ei ole enää normaali. Tälläkin hetkellä tekisi mieli polttaa tupakkaa, mutta jos sen teen, vihaan itseäni entistä enemmän. Toisaalta ajatukseni ovat ristiriidassa ja vituttaa mennä kouluun, jossa on sosiaalisia tilanteita. Pitäisi taas olla niin helvetin puhelias ja iloinen. Mitä en edes ole, mutta heti jos olen hiljjaa, siitä tulee iso numero. "miks oot hiljaa kokoajan"
Ihan kuin en saisi. Vituttaa kaikki kysymykset. Haluan olla rauhassa. Haluaisin skipata ruokailunkin, mutta sitten päätyisin illalla vain ahmimaan. Enkä osaa kontrolloida itseäni kovin hyvin. Jos Rakas olisi tässä, söisin vähemmän enkä kehtaisi ahmia tai syödä pizzaa. Söisin aliravitusti ja olisin laiha.

Melkein kaipaan sitä, kun olin pyörtymäisilläni kesällä aliravitsemuksen vuoksi. Verenpaineeni oli kuulemma alhainen. Minulla on ikävä sitä tyhjää oloa.