keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

HUOH!

Nyt on kulunut kolme viikkoa, joista viisi päivää ilman Sertraliinia. Nämä kolme viikkoa, joista mainitsin, ovat olleet yhtä vessassa ravaamista, sillä mahassani on joku pöpö ja oikeastaan ei edes mitään tietoa siitä, mistä se on tullut, mikä siellä on ja johtuuko se lääkkeestä. Tulehdusarvot olivat 5 normaali on 3 joten vain hiukan koholla, kilpirauhasesti, maksa, munuaiset olivat ok. Vielä on moni diagnoosi auki, sillä joidenkin näytteiden tutkiminen vie enemmän aikaa.
Mutta tämä kirjoittaminen on jäänyt vähille. Olen ollut niin helvetin laiska ja puurtanut työharjoittelussa, ja nyt koulussa jälleen. Ilman lääkkeitä oloni on herkempi, altistun taas helposti ärsykkeille ja pinna kiristyy herkemmin, toisaalt myös PMS vaikuttaa, sillä olen ollut itkuinen ja ahdistunut. Olen nauttinut siitä, että mikään ei pysy sisässäni, mutta yritän muistaa terveellisen ruokavalion ylläpitämisen, liikunnasta ei ole tullut yhtään mitään laiskuuteni lisäksi siitä syystä, että kiertäjkalvosimen repeämä vaivaa ja tämä mahamysteeri.

Olen nytkin kovin ärsyyntyneellä tuulella, vaikka taustalla soi "sunshine pop" genrellä varustettua musiikkia. Miten ironista...

Vituttaa, olen levoton enkä halua ajatella. Psykologikäyntini kesti tänään vain puoli tuntia sillä minua rupesi ahdistamaan, kun en tiennyt miitä puhua ja tuntuu, ettei siitä ole mitään hyötyä. Yksilöterapiasta nimittäin. Tuntuu, ettei siitä vaan ole nyt mihinkään kun en keksi mistä puhua ja ahdistaa.
Tiedän, että kirjoitan tällä hetkellä äidinkielellisesti päin helvettiä mutta olen rauhaton. Minua vaivaa kaiken muun lisäksi "läskiahdistus" vaikka mikään ei sisällä pysykään. Ei pitäisi syödä vain sen vuoksi että tietää, ettei se ehdi edes imeytyä kroppaan...

Sertralin tuntui todella auttavan, vaikken sitä ehtinytkään syömään kuin kaksi kuukautta ja nyt  täytyy taas olla ilman. Seksuaalisuuteeni se vaikutti kyllä ihan liikaa eikä hommista nyt oikein tule mitään, kun mikään ei tunnu miltään vaikka haluttaisi. En edes viitsi vaivautua kirjoittamaan enempää, sillä ahdistus kasvaa, mitä enemmän keskityn tunteisiini ja ajatuksiini. En vain pysty, olen romahtamispisteessä tänä iltana, parempi pysyä vain kiireisenä. Hei taas, tulen linjoille taas lähiaikoina.

Minä ja joutsen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti