Siitä on taas vähän yli viikko, kun olen tänne mitään kirjoittanut. Ehkä pidempikin aika, mutta olen ollut "kiireinen". Sertralin aloitusoireet lähtivät noin viidessä päivässä, mutta pian pitäisi nostaa taas annosmäärää, joten lisää uneliaisuutta ja epämukavuutta on luvassa. Minulla on ollut itseasiassa tämä viikko talvilomaa, jonka olen viettänyt lähes kokonaan neljän seinän sisällä, rauhassa, nukkunut paljon mutta yrittänyt pitää unirytmiä kasassa. Tänä yönä se ei ilmeisesti ihan onnistunut, melatoniini ei nyt auttanut ja pohdin, ottaisinko toisen ja kokeilisin uudestaan.
Kävin tiistaina taas pykologilla ja juteltiin hieman lapsuudesta ja niistä asioista, jotka olsivat voineet aiheuttaa kaiken tämän. Koin myös pienen valaistumisen tämän istunnon jälkeen, kun tajusin dissosioivani herkästi esimerkiksi silloin, kun juttelimme niistä vaikeista asioista. Minun oli vaikea pysyä siitä puhuessani keskittyneenä ja aivoni yrittivät hämätä minua ajattelemaan vain niitä hyviä muistoja lapsuudesta ja olisin helposti päässyt vetäytymään omiin maailmoihini lasittunein silmin, mutta kykenin silti kuuntelemaan ja puhumaan. Tästä dissosioinnista, poissaolevuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja ajassa liikumisesta tulemme puhumaan ensiviikon istunnossa lisää. DKT:sta ei ole vielä enempää puhuttu, ehkä toistaiseksi tämä onkin vain tällaista alkukarsintaa, jotta päästään aloittamaan varsinainen avohoito. Ainakin tältä minusta tuntuu.
Olen kokenut tähän mennessä lääkkeen aloittamisesta (2 viikkoa) edelleen vainoharhaisuutta, hiukan ahdistuneisuutta, hermostuneisuutta, mutta en ole räjähtänyt vielä. Ehkä oloni on muutaman prosentin rauhallisempi, mutta nuo tunteet ovat edelleen siellä jossain syvällä, ehkä tämä vie oman aikansa vapautua. Ruokahalu on ollut... parempi, sillä olen syönyt vähemmän, mutta "ahmimiskohtauksia" on tullut pari kertaa. On silti heppoa syödä vähemmän kun ruoka ei niinkään maistu.
Nyt kokeilen nukahtamista uudestaan, kirjoittelen jälleen kuulumisiani tuota pikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti